Additionally, paste this code immediately after the opening tag:

Taidetta rakkaudesta vapauteen ja vastuuseen

Teksti: Mimosa Puumalainen

Syyskuusta 2016 alkaen HeSetalla on toteutettu yhteisötaiteellista työtä sateenkaarivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoiden ja pakolaistaustaisten parissa. HeSetan Yhteisötaideprojekti on Suomen Kulttuurirahaston tukemaa toimintaa. Tämän vuoden Helsinki Priden teemaksi on valittu Vapaus ja vastuu, joka sopii hienosti projektissamme eläviin aiheisiin. Vapaus ja vastuu nousee olennaisena teemana taiteessa etenkin silloin, kun sitä tehdään yhteisöissä. Esimerkiksi juuri haavoittuvassa asemassa olevan ryhmän kanssa työskennellessä vastuu oman etuoikeutetun asemani tiedostamisesta on ollut oleellinen osa työn lähtökohtia.

Taiteilijan vapaus, kuten vapaudet yleensäkin, elää symbioosissa vastuun kanssa. Näin meillä taiteentekijöillä on erityinen velvollisuus tuoda esiin yhteiskunnan epäkohtia sekä kyseenalaistaa ja herättää keskustelua. Jotkut taas näkevät taiteen vapauksien tuovan mukanaan myös vastuun tuottaa kokemuksia kauneudesta, leikistä ja hauskanpidosta, kun taas minä näen nämä ennemmin vapautena, joka liittyy taiteen estetiikkaan.

Jokaisella taiteilijalla on vapaus halutessaan päättää tehdä taidetta, joka ei tuota perinteisen kauneuskäsityksen mukaisia kokemuksia kauneudesta, tai ainoastaan hauskuuta yleisöä. On huomattava myös, että kaikki meissä kauniita kokemuksia synnyttävät, meidän sisimmässämme jotain koskettavat taidekokemukset eivät välttämättä tule kauniissa kuoressa. Itse uskon, että taiteella on vastuu herättää meissä tunteita ja ajatuksia,  jotain mikä tulee ihollemme. Juuri tämä on myös taiteen suurimpia vapauksia.

Taiteen kautta voimme tuottaa dialogia eri tavoin kuin pelkällä puheella. Taidetta tehdessämme ja kokiessamme pääsemme työskentelemään symbolisella tasolla: Luovassa tilassa, jossa voimme leikkiä ja tutkiskella erilaisia versioita totuudesta, tai kenties löytää jotain totuuttakin “todempaa”. Taiteen yhteiskunnallinen vastuu kumpuaa vapaudesta, ja ajoittain myös tietystä ulkopuolisuuden tilasta, jossa taide saattaa sijaita. Taide saatetaan nähdä jonain ylimaallisena tai arjesta irrallisena, kun kuitenkin suuri osa siitä tapahtuukin meidän jokapäiväisissä elämissämme.

Yhteisötaiteilijana koen vastuukseni tuottaa HeSetan Yhteisötaideprojektiin osallistuville taiteen kautta kokemuksia nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta, oppimisesta sekä onnistumisesta. Ja ennen kaikkea ilmaisun vapaudesta sekä mahdollisuudesta elää itseään todeksi. Tämä on minulle suuri, arvokas vapaus: Päästä osalliseksi toisten kokemasta vapaudesta, siihen liittyvästä riemusta ja kehityksestä kasvukipuineen kaikkineen.

Taiteen herättämät elämykset kietoutuvat usein osaksi muitakin elämän osa-alueilta, ja taiteellisesta työskentelystä voi kummuta kokemuksia muillekin elämän osa-alueille. Minä en näe taidetta irrallisena osana taidetta tekeviä tai kokevia henkilöitä tai yhteiskuntaa, vaan luonnollisena osana kaikkea viestintäämme ja kulttuuriamme. Yhteisötaiteilijan vastuu ei luonnollisestikaan pääty yhteisöön, jonka sisällä taidetta tehdään. Vastuu ulottuu myös taidetta tehneen yhteisön ja ympäröivän yhteisön suhteeseen, siihen millaista keskustelua käydään ja millaisilla ehdoilla. Siihen, ketkä keskustelevat ja miten keskustellaan, liittyy valtaa, jonka mukana seuraavat luonnollisesti vapaus ja vastuu. Niillä, joilla on valta-asemaa keskustelussa, on erityinen vastuu huomioida heidät, jotka ovat haavoittuvammassa asemassa, joilla ei kenties ole samanlaisia mahdollisuuksia näkyä ja kuulua. Sateenkaariyhteisössä tämä näkyy mielestäni vastuuna luoda siitä inklusiivisempi, jotta kaikilla on osallisuuden mahdollisuuksia.

HeSetan Yhteisötaideprojektissa minun vapauttani ja vastuutani on ollut saada suunnitella yhteisiä taidekokemuksia ja tuottaa niitä turvallisesti. Turvallisuus näkyy ympäröivälle yhteisölle esimerkiksi sitä kautta, että osallistuneiden taiteilijoiden nimet on muutettu heidän ja heidän läheistensä suojelemiseksi. Vastuu voidaan nähdä myös vapautena – taidetta tekevien ryhmien sisällä teimme siitä leikin, jokainen saa olla juuri se, kuka haluaa olla sillä hetkellä ja kehittää itselleen taiteilijaminän, alter egon. Kenties joillain taiteilijaminä jatkaa elämistään erilaisen taiteentekemisen kautta, kenties joillain se imeytyy osaksi omaa minää, osaksi luovaa arkea.

Helsinki Pride -viikolla HeSetan Yhteisötaideprojekti näkyy ja kuuluu Harjun nuorisotalolla järjestettävän näyttelyn sekä matalan kynnyksen taidetyöpajojen kautta. Joten: Tervetuloa työpajoihin ja näyttelyihin kokemaan ja tekemään, tulemaan nähdyksi ja kuulluksi!

Kirjoittaja Mimosa Puumalainen tekee vuoden pituista yhteisötaideprojektia HeSetalla. Projektin on rahoittanut Suomen kulttuurirahasto yhteistyössä HeSetan kanssa. Se alkoi vuoden 2016 syyskuussa, ja projektin aikana on tuotettu taiteen tekemisen mahdollisuuksia sateenkaarivähemmistöihin kuuluville turvapaikanhakijoille ja pakolaistaustaisille ihmisille.

HeSetan Yhteisötaideprojektin näyttely “The Masks We Wore” Harjun nuorisotalolla 26.- 30.6. ma-to klo 11-18 ja pe 12-18. Vapaa pääsy. Aleksis Kiven katu 1-3.

Näyttely Facebookissa.