Romanien, vammaisten ja mustien sateenkaari-ihmisten oikeus omaan tarinaan

Pride on tilaisuus kokoontua juhlistamaan kaikkia niitä tavoitteita, joita olemme saavuttaneet erityisesti sateenkaarikansan ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Luonteeltaan Pride on kuitenkin ennen kaikkea mielenosoitus kaikkien sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistämiseksi. Pride-kulkueessa marssimme yhdenvertaisen maailman puolesta. Maailman, jossa meidän kaikkien ihmisoikeudet on turvattu taustoistamme huolimatta.

Helsinki Priden teemaksi on tälle vuodelle valittu ääni. Tarkoituksena on nostaa keskiöön erityisesti ne äänet, jotka eivät tule yhteiskunnassa kuulluksi järjestämällisen syrjinnän ja sorron vuoksi. Meidän keskuudessamme on lukuisia sateenkaari-ihmisten tarinoita, jotka ovat jääneet näkymättömiksi.

Liian moni joutuu edelleen elämään yhteiskunnan reunalla. Vailla oikeuksia tai sananvaltaa itseään koskettavissa päätöksissä. Liian monelta puuttuu mahdollisuus omaehtoiseen ja yhdenvertaiseen tulevaisuuteen. Tilaa, jossa unelmoida ja tunnustella millaista elämää haluaisi itsellensä ja ympärillensä rakentaa.

Meillä on liian monta tarinaa, jotka perusteettomasti leimataan vääränlaisiksi ja huonoiksi. Erilaisten tarinoiden jakaminen oikeiksi ja vääräksi on vallankäyttöä, jossa meidän omat odotuksemme siitä millaisia ihmisten tarinoiden pitäisi olla, mahdollistavat tietynlaisten äänien ja tarinoiden vaientamisen.

Jotta jokaisen ääni tulisi kuulluksi, täytyy yhteiskunnalla olla kykyä ja halua kuunnella. Pysähtyä ihmisten äärelle. Kuulla ja antaa kuulemansa vaikuttaa. Kuuntelijana minun on myös tärkeä ymmärtää, ettei missään kohtaa oikeastaan ole kyse minusta, arvoistani tai omista kokemuksistani. Tärkeintä on mahdollistaa tila ihmisille, joilla sitä ei ole ja joiden ääni ei tule kuulluksi.

Kaikki ansaitsevat myös tulla kuulluksi ja nähdyksi, vaikka tarinat eivät vastaisikaan meidän odotuksiamme seksuaali- ja sukuolivähemmistöistä. Kaikki homomiehet eivät ole tyylitajuisia tai käy salilla joka päivä, eivätkä kaikki transsukupuoliset halua hormonihoitoja. Ennakkoluuloillamme muiden tarinoista saattaa usein olla kohtalokkaita seurauksia.

Sateenkaarikansa on monimuotoinen ja kirjava, mutta valitettavan usein meistä välittyy hyvin yksipuolinen kuva niin yhteisön sisällä kuin sen ulkopuolella. Mielikuvamme sateenkaari-ihmisistä perustavat kuvastoon, jonka kohtaamme elokuvissa, kirjallisuudessa ja mediassa. Näissä tarinoissa roolit on usein varattu valkoisille ei-vammaisille kehoille.

Harvoin kuulemme tai näemme missään muodossa tarinoita pyörätuolissa olevasta lesbosta, seksuaalivähemmistöön kuuluvasta romanimiehestä tai transsukupuolisesta saamelaisesta. Mutta tällä viikolla juuri heidän äänensä ja muiden vähemmistöissä olevien vähemmistöjen tarinat ovat Helsinki Priden keskiössä.

Ne eivät ole aina helppoja tarinoita. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen keskuudessa ilmenee rasismia ja syrjintää, jotka rajaavat monia ihmisiä sateenkaariyhteisön ulkopuolelle. Vähemmistöt vähemmistöissä kohtaavat syrjintää ja häirintää niin omissa yhteisöissään kuin laajemmin yhteiskunnassa.

Heillä on rajallisesti, jos yhtään, turvallista tilaa sanoittaa omia kokemuksiaan ja tunteitaan. Siksi onkin hienoa, että niinkin iso ja merkittävä tekijä kuin Helsinki Pride antaa heille alustan tulla kuulluksi ja nähdyksi. Jokaisella tarinalla on oma kontekstinsa ja paikkansa, jota emme voi ymmärtää purkamatta omia oletuksiamme seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.

Toisenlaisten tarinoiden kohtaaminen, kuunteleminen ja näkeminen rikastuttavat meidän omaa käsitystämme ympäröivästä maailmasta. Erilaisten tarinoiden kohtaamisessa kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että jokaisen oikeus omaan tarinaan toteutuu. Se nimittäin tarkoittaa, että olemme yhtä askelta lähempänä yhdenvertaista ja tasa-arvoista maailmaa.

Kirjoittaja on Jani Toivola, Priden suojelija ja kansanedustaja