Rippikoulu ja Pride

Elämässä turhan moni asia on kiinni sattumasta.

Olin kolmisenkymmentä vuotta sitten kesäteologina pienessä seurakunnassa, jossa pidin myös rippikoulua. Raamatuntekstejä läpikäydessä kerroin ylipapin palvelijan, jolta Pietari iskee korvan irti, olevan nimeltään Malkus. Tulin maininneeksi, että samalla nimellä on olemassa myös kristittyjen homojen ryhmä.
Olin unohtanut tämän yksittäisen jutun tyystin. Vuosia myöhemmin tapasin erään rippikoululaiseni, joka kertoi kuinka tärkeä tuo mainintani oli hänen veljelleen. Että homoista voi keskustella ilman naureskelua. Että on olemassa kristittyjä homoja.

Tuon keskustelun myötä ymmärsin, etteivät näin tärkeät nuorten identiteettiin liittyvät asiat saa jäädä sattumanvaraisiksi heitoiksi. Pitämissäni rippikouluissa olen pyrkinyt sen jälkeen pitämään huolen, että rakkaudesta puhuttaessa koko elämän kirjo on esillä. Olen myös pitänyt huolta, että oma asenteeni jokaisen luovuttamattomasta ihmisarvosta ei jää epäselväksi. Tämän johdonmukainen seuraus on, että Paavalin seurakunnassa vihimme kaikki kirkkoon kuuluvat parit ja lopuille annamme siunauksen. Tahdon kuuluu kaikille.

Kirkolliselle vihkimiselle edellytys on rippikoulu ja kirkkoon kuuluminen. Erityisen iloinen olen siitä, että koko kirkon rippikoulu-uudistuksen suunnittelussa nuoret ovat olleet vahvasti mukana. Uusi ’Suuri ihme -rippikoulusuunnitelma 2017’ lähtee liikkeelle nuorten kokonaisvaltaisuudesta. Rippikoulun ytimessä on nuori. Rippikoulua pidetään häntä varten. Niinpä kysymyksenasettelut nousevat nuoren maailmasta. Yhtenä keskeisenä piirteenä rippikoulusuunnitelmassa on identiteetin ja ryhmässä oppimisen merkityksen korostaminen.

Rippikoulusuunnitelmassa linjataan, kuinka vetäjillä tulee olla riittävä ymmärrys sukupuolisensitiivisyydestä. ”Rippikoulun ohjaajalle nuoren turvallisuus merkitsee tietoisuutta vallasta ja vastuusta. Se merkitsee manipulaation ja väärinkäytösten riskien tunnistamista ja tietoista panostamista niiden poistamiseen… Nuori on erityisen herkässä kasvun vaiheessa… On tärkeää tietoisesti huomioida se, että nuoret, heidän perheensä ja todellisuutensa ovat monenlaisia. Kirkossa ei haluta sulkea ketään ulkopuolisiksi.” Sukupuolisensitiivisyys auttaa kohtaamaan nuoria yksilöllisesti ja erilaisuutta kunnioittaen.

Jeesus löysi yksilön. Seuraajikseen hän kutsui aina yksittäisiä ihmisiä, massoille hän puhui etiikkaa. Ja hänen viestinsä massoille oli rakkaus. ’Uuden käskyn minä annan teille; rakastakaa toisianne.’ Jos saa olla oma itsensä, haluaa liittyä ryhmään, jossa se on mahdollista. Niinpä Paavalin seurakunnassa kehitämme yhdessä Setan kanssa Turvallisempi seurakunta -konseptia ja -koulutusta työntekijöille. Että osaamme puuttua vihapuheeseen. Että osaamme luoda turvallisen ilmapiirin. Että jokainen on tervetullut.

Erityisesti rippikoulun tulee olla paikka ja tila, jossa on turvallista olla oma itsensä kysymyksien ja empimisten suhteen. Sinne ei kaivata minkäänlaista manipulointia, ahdistavaa puoskarointia tai seksuaalisuuden eheyttämistä. Alimpaan helvettiin joutaa sellainen toiminta! Kirkkona meillä on lopulta vain kaksi tehtävää; lohduttaa ja rohkaista. Siihen meille on annettu armo ja rakkaus: ymmärrys armosta ja kyky rakkauteen; rakastamaan kaikkia ihmisiä.

Hyvää ja siunattua Pridea! In the Name of Love.

Kirjoittaja on Kari Kanala, Paavalin seurakunnan kirkkoherra